Yleissitovuus tulee syntyä edustavuudesta
Akavan vastaava lakimies Jaana Meklin (HS mielipide 11.12.) otti esille työehtosopimuksen yleissitovuuden edellytyksiä. Hän totesi että ”perusteena yleissitovuuden vahvistamisessa pidetään sopijaosapuolten edustavuutta. Kuka tahansa ei voi tehdä yleissitovaa työehtosopimusta vain muiden kiusaksi.” Olemme ehdottomasti samaa mieltä, tämän tulee olla ehdoton edellytys, jotta yleissitovuus voidaan hyväksyä. Lisäksi perusteena yleissitovuuden vahvistamisessa pidetään sopijaosapuolten edustavuutta. Siis sitä, että sopijapuolet edustavat mahdollisimman laajasti sopimuksen toimialaa.
Meklinin kirjoitus oli vastine Ajatushautomo Liberan tutkimusjohtajan Heikki Pursiaisen (HS Vieraskynä 9.12.) kirjoitukseen, jossa tämä otti esille keskeneräisen oikeustapauksen, jossa yksityisiä mainosjakeluyhtiöitä vaaditaan noudattamaan Postin ja PAU:n keskenään neuvottelemaa ja yleissitovaksi säädettyä työehtosopimusta.
Työehtosopimuksista yleissitovuuden vahvistuslautakunta päättää sen, onko valtakunnallinen työehtosopimus yleissitova. Mikäli olosuhteet muuttuvat, lautakunta voi purkaa työehtosopimuksen yleissitovuuden. Lisäksi yleissitovuus tulee voida purkaa, jos sen edellytyksiä ei alunperinkään ole ollut olemassa.
Tämä edellä mainittu oikeustapaus toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, että työehtosopimusta voidaan käyttää väärin, lyömäaseena oman kilpailuaseman vahvistamiseksi. PAU:lla (Tikli) ei ollut osoitteetonta erillisjakelua tekeviä työntekijöitä, kun he 2007 neuvottelivat Postin kanssa alalle, työntekijäpuolen näkökulmasta poikkeuksellisen edullisen työehtosopimuksen ja onnistuivat myös sopimaan sen yleissitovaksi. Postin, työnantajana, oli harvinaisen helppoa suostua tähän sopimukseen, sillä se koski ainoastaan sen kilpailijoita.
Postinkantajien palkkaus ei ole suoriteperusteinen, kuten tämän sopimuksen. Yksityisiä mainosjakeluyhtiöitä, joilla on oma, 2009 solmittu, Osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus, vaaditaan nyt noudattamaan sopimusta, jota ei noudata yksikään yritys tässä maassa. Eikä voikaan noudattaa, sillä PAUn Tessissä olevat suoritepalkat nostaisivat tuntiansion 20 – 30 euroon, joissakin tapauksissa jopa 50 euroon. Kysymys tietysti kuuluu miksi mainosjakajan työssä pitäisi olla näin kova palkka. Käytännössä se ei olekaan mahdollista. Sopimusta ei ole tehty työntekijäpuolen etujen valvomiseksi, vaan estämään Postin kanssa kilpaileva toiminta osoitteettomien jakeluiden markkinoilla.
Postialan Unionin (PAU) puheenjohtaja Heidi Nieminen ei ole kiistänyt tosiseikkaa, etteivät PAUn jäsenet edusta osoitteettomien erillisjakeluiden toimialaa. Kuitenkaan alalla toimivia yhtiöitä ei ole kutsuttu mukaan neuvotteluihin, kun yleissitovaa työehtosopimusta aikanaan neuvoteltiin. Uusimpien TES neuvottelujen (TES solmittu 30.11.2015) myötä on sovittu perustettavan työryhmä, jonka on määrä huhtikuun 2016 loppuun mennessä neuvotella osoitteettomien erillisjakeluiden yleissitovat ehdot uusiksi. Olisiko viimeinkin havahduttu huomaamaan että kyseisen kohdan epäoikeudenmukaisuutta ei voi enää peitellä. Jakeluyhtiöiden tekemät mittauksetkin osoittavat sen kiistattomasti, kuten jo aikanaan Käräjäoikeuden päätös (Helsingin Käräjäoikeus 31.1.2014 nro 2866)
Ymmärrettäköön että tekevälle sattuu ja taitavasti suunnittelemalla tämä palkkiokohta onnistuttiin aikanaan vielä tuplaaamaankin edelleen sen mennessä läpi yleissitovuuden vahvistuslautakunnassa. Tuota reilun 100% palkankorotusta ei olekaan alaan perehtymättömän sieltä helpolla mahdollista havaita.
Olkoon tapahtunut ollut liittojen osalta suunnitelmallista tai ei, mutta nyt on viimein aika yleissitovuuden vahvistuslautakunnan se korjata!
Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry
Mika Kauppinen, hpj
mika.kauppinen(@)suoramainonta.fi
